Saara Alhopuro
Olen suomalainen taiteilija, valokuvaaja ja diplomaatti. Teen taidetta monella eri tekniikalla ja tyylillä, mutta aina yhtä intohimoisesti.
Minut tunnetaan parhaiten sienitaiteestani, naivistisista ja värikkäistä installaatioista, jotka luon metsässä ja jätän metsän keskelle – sammalmättäälle, jäkäläpatjalle tai kalliolle – ohikulkijoiden löydettäviksi. Luotuani teoksen otan siitä valokuvan ja annan sille sitä kautta uuden elämän.
Taiteessani minua kiinnostaa erityisesti suomalaisten ristiriitainen suhde metsiin. Metsiä kuvataan usein suomalaisten “kirkoksi”, mutta kuinka moni todella suhtautuu niihin puhtaasti ilman hyödyn tavoittelua? Metsänomistajia kiinnostaa se, kuinka nopeasti puut voi hakata, mutta myös sienestäjät ja marjastajat menevät metsiin hyötynäkökulma edellä.
Minulle metsä on temppeli, studio ja galleria. Entisenä sukelluskouluttajana menen metsään kuin sukeltaisin riutoille. Kävelen siellä hitaasti ja kiinnitän huomiota toinen toistaan mielikuvituksellisempiin väreihin ja muotoihin. Metsistämme löytyvä väripaletti on paljon laajempi ja eksoottisempi, kuin moni suomalainen ymmärtää. Sen kerääminen ei kuitenkaan käy hetkessä, joten yleensä käytän useita tunteja kerätessäni ”maalia” ennen kuin pääsen itse taiteen pariin.
Haluan herätellä myös muita kokemaan metsät taiteen kautta. Minua kiehtoo ajatus siitä, että kuka tahansa voi sattumalta löytää teokseni myös niiden alkuperäisestä galleriasta. Joskus, kun olen rakentanut installaation lähelle jotain suosittua luontopolkua, olen jäänyt lähelle tarkkailemaan ohi kulkevia ihmisiä ja heidän reaktioitaan. Taiteeni on selvästi tuonut heidän päiväänsä ainakin hieman ihmetystä ja taianomaisuutta.
Toisaalta taiteessani voi myös nähdä synkempiä sävyjä. Olen esimerkiksi usein luonut sienistä luurankoja kuvaavia muotoja ja muuta kuoleman kuvastoa. Ilmaisen sillä sekä huolta luonnon monimuotoisuutta kohtaan että pohdintaa luonnon ikuisuudesta. Ympäristötaiteessa, aivan kuin luonnossa, kaikki on katoavaista, eikä mikään kuitenkaan katoa lopullisesti. Kun jätän sienitaiteeni luontoon, se jatkaa elämäänsä osana metsän kiertokulkua.
Kuten Andy Goldsworthy, Richard Shilling ja Walter Mason, käytän myös muita luonnosta löytyviä materiaaleja ja luon niistä sekä abstraktia että esittävää taidetta. Ympäristötaiteilijoiden lisäksi minua ovat inspiroineet monet alkuperäiskansat, joiden parissa olen työskennellyt Latinalaisessa Amerikassa. Vaikka ympäristötaiteen sanotaan usein modernina taiteen tyylisuuntana saaneen alkunsa 1960-luvulla, todellisuudessa uskon sen olevan taiteenlajeista kaikkein alkuperäisin. Voimme vain arvailla, millaista taidetta ihmiset ennen ajanlaskun alkua ovat ympäristöönsä tehneet. Itse olen vain hetkellinen osa tätä jatkumoa.
Saara Alhopuro 