Saara Alhopuro
Finnish land artist, photographer and diplomat. I use several techniques and styles of art, but always with passion.
I am best known for my land and installation art, which I create in the forest and leave there – on a moss bed, lichen mattress or a piece of rock – for anyone to find. The pieces themselves wither, but before they do, I record them and give them a new life through photography.
In my art I am especially interested in people’s complex and controversial relationship with nature. The importance of nature and its biodiversity is highlighted in many fancy speeches, but do our actions tell the same story? And would our behaviour change, if more of us actually spent time in nature, learning to appreciate its beauty?
For me the forest is a temple, studio and gallery. As a former dive instructor I enter the forest like I would dive down to a coral reef. I walk there slowly, paying attention to all the fairytale-like colours and shapes. The colour palette found in our forests is much wider, and more exotic, than many realise. Collecting it takes a bit of time though, so I often spend several hours picking up my “paint” before being able to make art.
I want to wake up others to experience forests through art, as well. I am fascinated by the thought that anyone can accidentally find my pieces in their original gallery. Sometimes, when I have created an installation close to a popular nature path, I have stayed close-by and observed the people who find it to see their reactions. It has seemed clear that my art has brought a bit of mystery and sense of magic to their day.
On the other hand you can also see darker tones in my art. I have often created skeleton shapes out of mushrooms, for example, along with other imagery of death. It is both an expression of concern towards the declining diversity in nature, as well as a study of nature’s eternity. In land art, as in nature itself, everything disappears, and nothing will disappear permanently. When I leave my mushroom art in the forest, it lives on as part of the eternal circle of life.
Like Andy Goldsworthy, Richard Shilling and Walter Mason, to name a few I also use other materials I find in nature to create both abstract and descriptive art. As well as by these land artists I have been inspired by indigenous people, whom I’ve worked with in Latin America. Land art as a modern art movement is often said to have emerged in the 1960s, but in reality I believe it to be the most original art form of them all. We can only guess what kind of art people have created to their surroundings thousands of years ago. I am just a temporary part of this long thread.
Saara Alhopuro
Olen suomalainen taiteilija, valokuvaaja ja diplomaatti. Teen taidetta monella eri tekniikalla ja tyylillä, mutta aina yhtä intohimoisesti.
Minut tunnetaan parhaiten ympäristö- ja installaatiotaiteestani, jota luon metsässä ja jätän metsän keskelle – sammalmättäälle, jäkäläpatjalle tai kalliolle – ohikulkijoiden löydettäviksi. Luotuani teoksen otan siitä valokuvan ja annan sille sitä kautta uuden elämän.
Taiteessani minua kiinnostaa erityisesti suomalaisten ristiriitainen suhde metsiin. Metsiä kuvataan usein suomalaisten “kirkoksi”, mutta kuinka moni todella suhtautuu niihin puhtaasti ilman hyödyn tavoittelua? Metsänomistajia kiinnostaa se, kuinka nopeasti puut voi hakata, mutta myös sienestäjät ja marjastajat menevät metsiin hyötynäkökulma edellä.
Minulle metsä on temppeli, studio ja galleria. Entisenä sukelluskouluttajana menen metsään kuin sukeltaisin riutoille. Kävelen siellä hitaasti ja kiinnitän huomiota toinen toistaan mielikuvituksellisempiin väreihin ja muotoihin. Metsistämme löytyvä väripaletti on paljon laajempi ja eksoottisempi, kuin moni suomalainen ymmärtää. Sen kerääminen ei kuitenkaan käy hetkessä, joten yleensä käytän useita tunteja kerätessäni ”maalia” ennen kuin pääsen itse taiteen pariin.
Haluan herätellä myös muita kokemaan metsät taiteen kautta. Minua kiehtoo ajatus siitä, että kuka tahansa voi sattumalta löytää teokseni myös niiden alkuperäisestä galleriasta. Joskus, kun olen rakentanut installaation lähelle jotain suosittua luontopolkua, olen jäänyt lähelle tarkkailemaan ohi kulkevia ihmisiä ja heidän reaktioitaan. Taiteeni on selvästi tuonut heidän päiväänsä ainakin hieman ihmetystä ja taianomaisuutta.
Toisaalta taiteessani voi myös nähdä synkempiä sävyjä. Olen esimerkiksi usein luonut sienistä luurankoja kuvaavia muotoja ja muuta kuoleman kuvastoa. Ilmaisen sillä sekä huolta luonnon monimuotoisuutta kohtaan että pohdintaa luonnon ikuisuudesta. Ympäristötaiteessa, aivan kuin luonnossa, kaikki on katoavaista, eikä mikään kuitenkaan katoa lopullisesti. Kun jätän sienitaiteeni luontoon, se jatkaa elämäänsä osana metsän kiertokulkua.
Kuten esimerkiksi Andy Goldsworthy, Richard Shilling ja Walter Mason, käytän myös muita luonnosta löytyviä materiaaleja ja luon niistä sekä abstraktia että esittävää taidetta. Ympäristötaiteilijoiden lisäksi minua ovat inspiroineet monet alkuperäiskansat, joiden parissa olen työskennellyt Latinalaisessa Amerikassa. Vaikka ympäristötaiteen sanotaan usein modernina taiteen tyylisuuntana saaneen alkunsa 1960-luvulla, todellisuudessa uskon sen olevan taiteenlajeista kaikkein alkuperäisin. Voimme vain arvailla, millaista taidetta ihmiset ennen ajanlaskun alkua ovat ympäristöönsä tehneet. Itse olen vain hetkellinen osa tätä jatkumoa.
Saara Alhopuro 